Marraskuisena lauantaina räntäsateiseen merenrantaan kokoontui pieni, iloinen joukko innokkaita mejä-harjoitusten kokeilijoita. Mukana olivat Evvu ja Anu, Sanna ja Härmi, Kaisla, Konsta ja Auli ja Aku ja Tuula ystävättärensä kanssa.

Aluksi katselimme mahdollisia jäljentekopaikkoja ja kertasimme oikean jäljen tekotavan. Sitten hajaannuimme kahdeksi ryhmäksi, vedimme ja merkitsimme jäljet maastoon. Joka koiralle oma jälki. Kokeneemmille pidempi kulmalla tai kahdella,  kokemattomille lyhyempi ja suora. Loppupisteeseen laitoimme herkuiksi lihapullia ja lenkkimakkaraa.

Teimme nuotiotulet ja paistoimme makkarat. Kahvistelimme, keskustelimme ja kertoilimme kuulumisia. Sadekin lakkasi kuin yhteisestä toivomuksestamme.

Kahvistelessamme Härmi-koira näytti monenlaista osaamista. Se ei halunnut olla kiinni ja puri talutushihnansa poikki. Sannan  paistaessa  makkaraa se rimpuili itsensä irti valjaista. Ihastui Kaislaan ensisilmäyksellä  (vai nuuhkaisulla) ja  esitti charmiaan. Yritti moneen kertaan oikein  intiimiä  kontaktia, kunnes steriloitu rouva hermostui ja sanoi sille suorat sanat! Monipuolinen osaaja ja konnankoukkujen tekijä tämä Härmi.

Vajaan parin tunnin kuluttua lähdimme jäljelle. Ensin Kaisla kokeneimpana näytti mallia. Se seurasi pääasiassa ilmavainulla jälkeä ja varmaan mielessään kiroili märkää ja hankalaa maastoa. Jälkeen oli tehty kulma ja sekään ei menoa hidastanut. Rouva oikaisi kulman ja porhalsi täyttä vauhtia makkarakasalle. Kaislalla on hyvä makkaravainu!

Seuraavaksi jäljelle lähti nuori Aku. Aku nuuski pitkään lähtöpaikkaa ja pyöri ympyrää. Näytimme minne lähteä ja oivallettuaan, että jälki jatkuu, se lähti kiireesti seuraamaan. Pari kertaa jälki hukkaantui, mutta Aku haki se esiin varmasti ja seurasi pitkäjänteisesti loppuun saakka. Palkkioherkut loppupisteestä olivat kummallisella tavalla hävinneet!!! Joku metsänelävä oli ne pistellyt suuhunsa. Onneksi taskuissamme oli herkkuja palkkioksi oivallisesta työstä.

Härmi oli lähtöpaikassa kovin hämillään. Se nuoleskeli verta ja hämmästeli, mitähän tässä pitäisi oikein tehdä…… Saatuaan hajun jäljestä se lähti seuraamaan. Matkan varrella oli monia muitakin mielenkiintoisia hajuja ja omia hajujälkiäkin piti jättää useaan kertaan. Pienen ohjastuksen avulla Härmikin löysi jäljen lopun ja herkkukasan. Se näytti hyvin tyytyväiseltä saavutukseensa.

Evvu osoitti todellisia jälkikoiran taipumuksia. Alkupisteessä se tutki hajun tarkasti. Lähti oitis oikeaan suuntaan ja nuuhki joka veripisaran huolellisesti. Se seurasi jälkeä erehtymättä. Pisara pisaralta, maavainulla. Evvu teki todellisen nappisuorituksen. Evvu onkin monipuolinen koira hirvenmetsästys-ja vetotaipumuksineen.

Konsta on aiemminkin muutaman kerran harjoitellut jäljestämistä.  Sille tehtiin pidempi jälki oikein kahdella kulmalla. Jälki meni oikein hyvin. Ojan ja tien ylitys ei tuottanut mitään hankaluuksia. Toisessa kulmassa se kävi väärällä suunnalla tarkistamassa mutta palasi pian takaisin ja loppupisteessä lihapullat maistuivat. Sieltäkin olivat makkarat mystisellä tavalla hävinneet.

Tapahtuma oli mukava ja mielenkiintoinen. Niin ihmisistä kuin koiristakin. Päätimme järjestää toistekin jälkiharjoitukset. Sulan maan aikana, hieman helpommissa maastoissa.

Auli

MEJÄ- kuvia: